TOIVEMAAHAN.
Suuret pallot heijastavat
kylmää valoa.
Niiden lämpö on vangittu,
kuumiin aaltoihin.
Kahden tunturin välistä,
näen toiveitteni maahan.
Vaellan sinne, halki
puuttoman aapasuon.
Kurkkuni kuivuu
veden puutteeseen.
Katseeni etsii keidasta!
Minulla on jano!
Toivomuslähde tuo
helpotusta tuskaani.
Suurin ahnain ,
kyltymättömin siemauksin.
Juon elämänviiniä.
Makeaa viiniä jota riittää,
runsaudensarvesta,
loputtomasti.
Seireenien laulun kuulen.
Jumalat ovat läsnä!
Onnenmaassa ei aurinko
laske koskaan!