METSÄKYLÄN KUKKA:

Metsäkylän villikukka,
villikukka, villin maan.
Siellä metsän siimeksessä,
hehkuu sulo tuoksuaan.
Moni tahtoisi rintaansa laittaa,
mutta henno ei kukkaa taittaa.

Metsäkylän kukka hehkuu ,
jossain varjossa kuusipuun.
Kun kulkija luoksensa saapuu,
hän unhoittaa kaiken muun.
Hän ihaillen kukkaa palvoo,
ilman unta öitänsä valvoo.

Metsäkylän villiruusu,
kukka ihanin päällä maan.
Sua kukaan ei koskaan taittaa
saa rintaansa milloinkaan.
Kun kulkija ruusun tapaa,
huomaa kaunein on aina vapaa.