- Mitempä se on toverilla menny.

- Kyllä kae sitä menny on, vaen tulopuoli on heikoella.

- Seon tärkeintä että liikettä on johonki suuntaa.

- Vaen kun se liike on niin riskijä poes suuntaan, tässon pijan puilla palijaella.

- Sama kae se näen kesällä. Palijo nuttuva kaepaa.

- Vielä se vinkkaki vihimoo. Miten suu sitte pannaan?

- Eikö se Katri laola, että tiukka mutru huuleen...

- Seki rouva on lapijoenu kultalusikalla evästä naamaan. Se mutruista tiijä.

- Niihän tuossa seiskassa oli että nyt on mutru melekonen. Pitäneekö paekkaasa?

- No sen arvasi. Poekonen mummon kimpussa, ei taija oekein iskijä pitkän päälle.

- Voe olla, vaen mitä se meille kuuluu.

- No perkele! Kuuluu kae se kun se Katri alavariisa hupattaa ratijossa niitä mutrujaan.

- Elä oia sitä niin henk,kohtaseti. Rahaahan se Katri koettaa tienata.

- Tulipahan vaen mieleen. Lähe mökille. Mullon koppa keppanaa. Poristaan naesista!

- Emmonä jouvva. Pittää joutuva kotiin, muuten saa kuunnella naespuhujaa.

- Kyllä seon sinkkuna mukavata. Saa olla. Eikö se ukkomiehellä oo se jakomielitilanne, ei tiijä ollakko, vae eikö olla?

- Voe kae se nuinki olla. Mennee se siinä ku ei aattele!

 

Niipä! -O-