- Mutkulaesen Malakijas! Mitteepä poeka?

- Eipähän tässä!

- Missä sitä lie pijetty ku eijoo nakynnä kotvaan.

- Mökillä oun tyhyjee toemittanna.

- Joko oot hommanna sen elämänsulostuttajan?

- Meleko tarkkaan oon näpit pitännä hameväjestä erillään.

- Miten se nii? Sepä ei suku jatku poekamiehenä.

- Kehenuva ei tarvihe jatkoo!  Se pittää olla hyvärotunen, että nykysiisä kelepaa jatkoon. Kurijuus kulukee geeneissä! Vae mitenkä se männöö? Se pittee olla kulta lusikka suussa ja setelinippu persiissä jo syntyissä.

- Suattaapahan tuo olla nuinnii, vuan kukapa sen ossaa miärätä kuka jatkoon piäsöö?

- On niillä herrolla tutkasa ja mittarisa. Toki ne vekkulit tiijettään.

- Vieläkö sinä siellä korvessa asustat?

- Ka, mihimpä sitä kotuvaan lähtöö. Siellon raohallista kuunnella linnun laoluu ja naottija itekseen.

-- Kirkolleppa on kuitennii pitännä lähtijä.

- Pittee sitä kerran vuuvessa. Suolaa siellä salolla ei sua.

- Eihän se iliman suoloo soppa maestu. Koetahan pärijäellä!

- Kylläpä se minä pärijään, teistä hullunmyllyssä juoksevista en oo niikää varma! Rahhoo ku pittee olla jo paskalla käyvvessä!

 

Enpä ole minäkään! -O-