MUTIKAESEN VILLE

Mutikaesen Ville mies on tolokku ja vakkaa,
vielä puolilta päevin rietas sängyssä makkaa,
ei hötkyile eikä hättäele turhan taotta,
aekoo elämäsä ellääki helepoemman kaotta.

Äetimuori kyllä myötääsä patisteli töehin,
toesinaan kiihtyi kamaliin rähinöehin,
muka pitäny oes laettaa tätä ja tuota,
kehityksen kelekasta muori ei halua puota.

Mutta Ville ei tuosta välitä mittää,
oman pääsä asijoehin tarkasti pittää.
mopon sentään on  itelleen hankkinut,
maalikylässä kun käöny, mopon tankannut.

Joskus pistäötyy Jussin luona naapurissa,
nyt on Jussi niihen akkaen kanssa vihurissa,
muistaa Ville ja taskustaan kirijeen kaevaa,
ihan pikkusen se Villenkin mieltä vaevaa.

- Helekatti kun en muistanu oo tätä laesin,
viime viikolla sen postissa saaha taesin,
muistaa Ville, tarkoen kirijettä vahtoo,
mitäpä tuo sissääsä kätkijä mahtoo.