SEON SITÄ IHTIJÄÄN

Haju tuikija tunkeotuu Liisan nennään,
ukonkattelu viehätä ei yhtää ennää,
sieltä montusta yrittee poesa päästä,
kaekkesa yrittää eikä voemijaan säästä.

Liisan kirkasun kuullu on suluhasmiesi,
kiireenvilikkaa  paekalle juosta tiesi,
lujin ottein alakaaki pelastustoemiin.
Jussi täösin luottaapi suuriin voemiin.

Paskamontusta Liisan sylliisä ottaa,
ei välitä vaekka siinä puseron sottaa,
kantaa Liisan sylissään pihhaan asti,
vaekka Liisa kyllä paenaa ihan kamalasti.

Laskee naesen siihen pihatantereelle,
ja tietää on sijjaa ny kuumalle veelle,
karijakeittijöstä sitä sankon hakkee,
Liisan naamaki on paskasta ihan sakkee.

Jussi sannoo: - Tämäpä on selevää kaoraa!
kun se Liisa alakaa hitosti naoraa:
-Eiköpä tämä liene sitä ihtijään aevan,
oota pikkusen kun silimät puhtaaksi kaevan.