NAINEN PUISTOSSA

Kun aamulla käytävää kuljin
tunsin lämpimän henkäyksen,
Minä hämmentyneenä ajattelin:
- Jokohan näen ihmeen sen
jota kauan olen jo kaivannut
sillä alati päätäni vaivannut.

Kun vaellin polkua eteenpäin
puiden välistä vilahti tummaa
katsettani vieläkin tarkennin
ja huomasin jotakin kummaa.
Näin naisen seisovan puistossa
tutun hahmon kaivelin muistosta.

Sehän kullaltain näytti tosiaan
mutta kovin kiire hänellä lienee
koska vauhdilla kohti porttia
naisen nopeat askeleet vienee.
Hoomoilasena jään miettimään
oliko tämä totta ensinkään

Pelkkä haavekuva se olikin vain
ikävän minun mieleeni tuomaa,
siksi pubiin astelin rennosti,
tilasin pitkän kolpakon juomaa.
Jopa haihtui turhat haaveet multa
pelkkää unta se oli se oma kulta.