Se Kalle Kustaan ruunu voepi päästä tippuva,
ja Viktuurija heiluttaa saa Ruottin lippuva,
Saa Kalle Kustaa töppäelyjään kotvan hävetä,
aenaki tuntuu ettei tuo voe riemuksi revetä.

Korhonen jälleen lööpeissä. on sitä kiusattu,
on hällä kepun juhlapöytää loistoon puunattu,
vaen musta jälki taesi jäähä pöytä rätistä,
on kumma mies kun kaekesta pittääpi ätista.

Kurlinkimies jo huoakasi: putuvaa kööristä,
kun kepun niskaan paskotaa monesta rööristä,
se Soenin Timpan kännykkään häjissään soettelee,
- sä voesitkohan aottaa. Herrat kepuu koettelee.

Soenin Timppa Markulle evustuspaekan suo,
ja naama paestaa aorinkona maljan sille juo,
kurlinkimies näen liuttaapi kotipesälle,
on ministerinsalkku tievossa kae ensikesälle.