KOMENTO TAKASIN

Maija jatkoo yhä vaen urputustaan,
Kallen nuama vintyy jo vihhaan mustaan
puolustella alakaa ommaa kantaa,
selevät sävet Maijan kuulla antaa:

- Enhän minä sentään elläin liene,
et kae minua sentää parteen viene,
toki astumishommiin mielellään alan
Maijan viereen taivallan vaikka jalan.

Maijja yhä vaen totinen olla koettaa,
viimmen raekuva naoru synkkyyven voettaa,
aevan silimijä pyyhkijen naoraa Maija,
eikä aevan heti siitä heretä taija.

Viimen tappaotuu tunnolleen Kallelle sannoo
aevan kätesä Kallen kaolalle pannoo:
- Oot sä melekonen köriläs Kalle-kulta,
jos kiltti oot, saat jottae hyvvää multa.