VATSALIHAS

Kun tökkii tennari
paisuupi maha
ei kalka kirves
eikä soittele saha
joutavana tässä
riimiä sorvaan
toisinaan sävelkin
iskeepi korvaan.

silloin otan laulun
vanhan tai uuden
riimitän sanoihin
lennokkuuden
en minä itkuvirsiä
rustaa
vaikka on joskus
elämä mustaa.

Rennosti vain
kun on tallella taju
pierussa vielä
rukiinen haju
ehtiipä myöhemmin
syntejään surra
katumusmielellä
kieltänsä purra.