MYRSKYJÄ

Ravisti myrsky kuusenjuurta
taivutti puuta pientä ja suurta,
heilutti oksia , käpyjä viskoi
kovasti juuririhmoja kiskoi.

Sateli rakeita vasten kasvoja
sivellä täytyi haavoihin rasvoja
tuskin kuitenkaan arpia noista
pienien rakeiden karkeloista.

Myrskyn jälkeen tyyntyi tuuli
hiljaisuuden, aivan sen kuuli,
Ehkäpä maisema kuitenkaan
päässe ei tyystin kuivumaan?

Aina voi toivoa kasvua uutta
iloakin ilman katkeruutta
kiistat kuuluvat elämään
vihan pito ei ensinkään.